Just got the information that the cybertent is closing in 2h. This means that I will summarize my trip when I`m back at home. No more blog updates from here. Thanks to all of you for sending comments and emails. They gave me a lot of energy. This was one of the best experiences so far in my life. But there`s more to come
Thank you Airbaltic for flying me home safely.
 
Eli sain tiedon etta nettipaikka suljetaan parin tunnin paasta. En siis kirjoita taalta enaan mitaan mutta tiivistan koko matkan tullessani kotiin. Kiitos teille etta jaksoitte kirjoittaa viesteja. Ne antoi tosi paljon lisapotkua. Kokemus oli mahtava ja nakojaan 250km ei viela ole raja minulle.
Ei muuta kun tassa menen siten huilimaan ja huommena vedan taman kunnialla loppuun. Mahtava fiilis!

Hi,
 
This was my worst night in my whole life. Luckily I had spared some extra energy for the long distance stage. I found a competitor already at the starting line and we decided to fight together through the whole stage. We agreed that a maximum of 15min pause is allowed at each checkpoint. And we kept that pace all day and all night. I got some really big problems at 50km and the rest was just a pain. I have never suffered so much. Even my pain killers stopped working in the morning though I ate them like candy. When we came to the finish line a visit to the medical tent was necessary. The made the long stage in 22h45min which was the 78 best overall. The doctors took really good care of me and now I have new feet again. Though the little toe is almost as big as the big toe, without any skin.
Positively now is that the final stage tomorrow will only be 2km. Then the whole 250km is completed. What an amazing feeling. Need to rest now but I`ll write more in the evening.
 
Voi vitsi mika fiilis. Pitka patka taittui 22h45min:ssa. Ihan uskomatonta. Mutta en ole ikina elamassani karsinyt noin paljon. Kroppa on taysin kunnossa joten hyva tietaa tulevaisuutta ajatellen etta 100km menee kylla. Mutta mun jalat on yhta nahkapalaa.Niita on nyt kasitelty 1,5h ja nyt ne on taas kunnossa. Ei tulehduksia! Huominen viimeinen patka on siis 2km joten kylla tama on nyt tassa. Maaliintulo on pyramidien luona ja niita vedetaan kuulemma kierros ymparikin. Siina vieressa sphinx:I sitten ottaa meidat vastaan.
hieman viela eilisesta. Lahdossa sovittiin yhden australialaisen tyton kanssa etta vedetaan viimeinen patka yhdessa ja kannustetaan toisiamme. osasyy oli etta naisia ei kehotettu menemaan yksin yon lapi. no olin siina samalla sitten henkivartijana. Voin suoraan sanoa etta en olisi ikina saavuttanut maalin siina ajassa ilman seuraa. Meilla oli kova kuri ja jokaisella juottopaikalla oltiin vain 15min. tunnin ruokatauko pidettiin myos keskivaiheessa. 50km taittui hyvin mutta sen jalkeen alkoi kivut. Loppu mentiin sitten sisulla. Tultiin aamu viidelta maaliin. Kiitin kanssakilpailijaa herrasmiesmaihesti halin kera mutta sanoin etta en ole elamassani ikina viettanyt noin kurjaa yota naisen kanssa. Maaliin tulon jalkeen pitka aika jalkahoidossa ja tunti nukuttu. tassa pitaa lahtea taas nukkumaan. huominen lahto on siina 11 paikkeilla joten aikaa on toipua. onneksi. Kirjoitan viela varmaan illalla lisaa. TAnaan muuten on ihan sika kuuma paiva joten onneksi saa olla teltassa.
Soittelen hotellista huomenna ehka noin 3 maissa suomen aikaan.
 
Kulta: kylla sun viestit tulee perille. Kiva etta kirjoitat sposteja niin muut ei nae. Kovia tunnelatauksia joka kerta kun niita lukee.Mahtava lukea mita ootte tehneet. Soitan huomenna!

Stage 4. Done! What a feeling! I came in quite late last night so the recovery time for today`s stage was a little bit too short. But anyway I made it. The first 20km was wonderful and then the pain started. The last 18km was fighting against the ache from my feet. But now I have 150km behind me and "only" 100km more to go. That is divided into a 96km stage tomorrow and the last day will be the rest 4km. The feet are checked and they feel ok now when I`m without my shoes. Can`t wait to get my evening chicken noodle soup before bedtime. Probably no comments tomorrow since I`m racing all day.
The best thing however is that I`m happy and actually already waiting for the start tomorrow morning.
Good night!
 
Taman paivan patka joka oli 38km on nyt takana. Eli kokonaisudessa takana on noin 150km. Pakko tunnustaa etta rupeaa kroppa olemaan hieman vasynyt. Mutta, kerta kaikkiaan mahtava fiilis. Voi vitsi! Koko paiva on pelkkaa tuskaa mutta kun paivan maali on edessa kipu unohtuu. Tanaan oli taas tosi kuuma paivca. Kavelimme taas ylos ja alas dyyneja ja pitkia patkia laaksoissa. Sinne ei tuuli paase ja kun yksin kavelet niin ei kuulu muita aania kun repun arsyttava natina. Huomenna on periaatteessa viimeinen patka edessa. Se on pituudeltaan 96km. Viimeiselle paivalle jaa sitten vain 4km. Eli huommenna on ylivoimaisesti pisin paiva. Mutta haluan mieluummin tehda yhden pitkan kun kaksi normaalia. Ja hyva siina on se etta suurin osa menee aamuviileassa, iltaviileassa ja yoviileassa. Paivalla pitaa hellittaa vauhtia hieman. Mutta nyt loppu siis todella haamottaa. Pitaa nyt vaan toivoa etta koko paketti pysyy kasassa. Ja miksi ei kun tahankin asti. Palautuminen on ollut 100% onnistunut jokaiselle paivalle.Sama koskee paivan nestetankkausta. Olen hieman yllattynyt etta kaikki on toiminut nain hyvin. (koputan puuta). Ainoa ongelma on siis mun rakkulat. Nytkun loppumetreilla ollaan voin jotain yksityiskohtia jo kertoa. Nama ovat sitten vain aikuisille. Rakot sain ensimmaisena paivana ja siita asti ne on ollut yksi riesa joka paiva. Ne ei ehdi palautumaan ennen seuraavaa lahtoa. Teippi siis toimii hyvin mutta kiva sitten kavella kun tietaa etta ne siella on. Esimerkki: Tanaan oli 10km kohdalla sellainen nousu etta piti nelinkontin nousta. Jalat ovat tosi kovilla nousuissa joten kun ponnistin tunsin ja melkein kuulin kun ne poksahtivat. Kiva sitten kavella "marilla" kengilla loput 28km. No, tulehdusta ei ole joten ei muuta kun "eteenpain sanoi Micke hiekassa". Ja on tassa parimuutakin kivaa esimerkkia mutta otetaan ne sitten kun palaan kotiin. Mutta toivottavasti voin nailla sanoilla kuvailla miten hyva olo mulla on talla hetkella. Ei mitaan sen suurempia ongelmia ja se mita pelkasin eniten, eli vatsa ja nestetys, ovat toimineet moitteettomasti.
Tosiaan huomenna on se pitka patka joten alkaa odottako viesta ennen perjantai/lauantai aamua. Ja launataina jo soitan    
Yritan joka paiva keksia jotain tekemista matkan varrella. Joku paiva laskin askelia mutta sekin oli aika tylsaa ja hankalaksi meni kun sekasin menin jossain 10000 askeleen kohdalla. Laulunteksteja on tullut joka paiva, tietty Sahara aiheisia. Tanaan muuten joudun/paasin haastatteluun joka menee lehdistolle.Suomessakin. Ja positiivisella mielella koko ajan niin kylla tama tasta. Sanoin aaneen itselleni etta ei jaloissa voi olla niin paha kipu jos oikean jalan rakkulat vaivaa vain joka toinen askel, eli 50% maksimista ja vasen jalka ainoastaan 50% maksimista. Niin kipuhan on vain puolet siita mita se oikeasti voi olla. No tajuttuani taman niin taas tuli hymy huulille. Ja nyt tekisi mieli kirjoittaa kokonainen romaani kun on niin hyva fiilis mutta kai muutkin pitaa paasta koneelle.
Paivan paras tilanne: Kun tajusin etta olen selvasti yli puolen valin.
Paivan huonoin hetki: Noi pirun rakkulat jotka vaivaavat joka ikinen paiva.
Paivan noloin: No se liittyy naihin tuoksuihin mita naista ei suihkussa kayneista taistelijoista tulee. Joten ei siita sen enempaa.
 
Tosi hyva olo joten ei tartte huolehtia. Mutta suurkiitokset kaikille jotka jaksavat mulle kirjoittaa. Se antaa uskomattoman paljon potkua. Soitan teille kaikille ensi viikon loppupuolella kun olen takaisin suomessa.
 
Hyvaa yota!

The third stage completed. They told us in the morning that the course is very tough so I understood that it`s a very important milestone to complete this one. I started with good pace in order to get far before the hot sun comes. We walked in a valley with no wind at all. So it was terribly hot. The last 15km was just enjoying the views and get to the camp before darkness.
Full of energy for tomorrow`s stage which should be slightly easier. However, 38km.
 
Kolmas osuus hoidettu pois paivajarjestyksesta. Hyvalta tuntuu. Tanaan oli kuulemma maastollisesti rankin reitti. Mentiin dyyneja ylos alas koko paivan. En uskonut nakevani tallaista paivaa talla viikolla. Eli en uskonut etta etapilla ei olisi yhtaan kipuja koko paivan aikana. Nesteytys toimi tosi hyvin, ruoka maistui ja jalat olivat tosi hyvassa kunnossa. Rakkulat eivat hairinneet eika uusia tullut muuta kuin yksi. Mutta tanaan todella otettiin miehesta mittaa. Keli oli aivan uskomattoman kuuma. Kaveltiin laaksossa missa ei ollut yhtaan tuulta. Moni on jattanyt tanaan leikin kesken. Koska minulla oli tosi hyva olo en halunnut pilata huomista vaan lahdin aamulla liikkelle ripein askelin ja rupsein jarruttelemaan kun kuumuus iski. Join 6,75 litraa vetta 15km aikana. Ihan hurjaa ja vautsi miten siistia. Reppu muuten oli 10,9kg lahdossa ilman vetta ja nyt kai se on jo alle 10kg. Joten homma vaan helpottuu. Tietty paikat on tosi kipeat mutta jos kestaa sita kipua niin ei tassa mitaan hataa. Huomenna 38km edessa ja mahtava olo.
Ne pistavat netti paikan kiini joten en nyt ehdi vitsailla sen enempaa. Mutta tiedatte etta tama oli paras paivani ja tunnelma on katossa. Mutta odotan kylla etta tama loppuisi jo.
Pitakaa peukkuja huomenna! En saanut auki teidan viimeisia viesteja mutta tiedan etta olette hengessa mukana.
Oita!
Micke

What a fantastic feeling though I know that I still have 5 days to go. But I`m under 200km now. Today I definitely experienced a real desert. It was sand all over but all in all very beautiful views. It felt colder than yeasterday but we climbed up to higher altitudes so that also might have had an effect. It was a painful day but better than the first one. When I reached the campsite I took care of my 7 blisters. The doctor gave me totally new feet so I`m already waiting for the stage that we have in front of us tomorrow.
41km is the distance for tomorrow and the track should be quite demanding.
But I`m smiling so no problem!
 
Taas yksi patka takana. Pelkasin milta aamulla tuntuu lahtea mutta alkumeni tosi hyvin. Ja itse asiassakoko paiva oli parempi kun ensimainen. Nesteytys toimi moitteettomasti ja vatsa on siis hyvassa kunnossa. Ainoa ongelma on jalat. Hirveesti tulee rakkoja. Mutta niita sitten hoidellaan iltaisin. Laakari auttoi mua asken paljon ja sain mahtavat teipit alle. Eli ei tassa mitaan hataa. Odotan jo huomista.
Mutta vitsi tata hiekan maaraa. Kova tuuli on joten minulla on kylla hiekkaa jopa paikoissa minne en muuten paastaisi mitaan. Teltta on jo ihan taynna hiekkaa. tassa rupee pikku hiljaa kaipaamaan suihkua. Ja hampaiden pesua. Kiva kun kaikessa mita syot ja juot on hiekkaa. Aamu lahtee liikkeelle Elovena puurolla, paivalla energia patukka ja geeleja ja lopuksi viela hieman kuivatettua lihaa. Kohta on siis iltapastan aika. Vessassa ei tartte kayda usein koska ei suusta paljon muuta kuin nestetta alas mene.
Maisemat olivat mahtavat tanaan. Hiekkadyynien yli mentiin monesti ja aika paljon kiipeamista oli. Sinansa rankaa mutta paremmin meni kuin ensimmainen paiva. Pakko oli koko ajan seurata mihin astui ettei upponut niin syvalle. Mutta eihan tallaisella kevyella keijukaisella ole sen kanssa mitaan hataa. Ja pakko oli liikkua koko ajan ettei hiekak vieny mukanaan. Tanaan en ottanut levahdystaukoja mutta pakko oli menna hitaasti kun hiekka oli niin pehmeata.
Paivan paras tilanne: Kun jalat oli hoidettu ja ylipaatansa yhdessaolo taalla telttaalueella.
Paivan huonoin tilanne: Nain kaukaa etta edessani oli majoituspaikka eli etapin loppu. Se ilo pilattiin heti kun jarjestaja sanoi etta sinne on viela 6km.
Paivan noloin tilanne: Ehdin juttelemaan monen kanssa tanaan ja jopa ottamaan hieman kuvia. Fiilis oli siis katossa. Nainen taiwanista kysyi multa mika mulla on mielessa kun kavelen. Vastasin samalla tavalla kun eras toinen suomalainen huippu aikoinaan. Se se olisi ollut ihan ok jossen olisi kaantanyt sen englanniksi. Han hieman hammentyi joten tarjosin suku lakun ja kuittasin sen silla.
 
Kiitos teidan mahtavista viesteista. Se tuo mulle tosi paljon lisapotkua. Ja nyt jo hyva olo aloittaa huomispaiva. Sitten mennaan jo Rauman ohi....nopeasti.
Pistakaa hieman valiaikatietoja miten suomalaisten laatuojelmien pudotuspeli on sujunut. Oliko Jethron askel tarpeeksi kevyt? Ja tottakai Maxin kuulumiset on tervetulleita
Eipa muuta sitten kun juustopastan kautta yopuulle. Huomenna edessa 41km.
 
Micke

But it was really tough. The heat during noon was almost unbearable. The strategy for tomorrow will be different. Keep a good pace in the beginning and then take a long break during noon. The stage description was hard sand all through but in my world that was soft:). Slightly afraid to see what is in front of me tomorrow when the description is "soft sand all over".
Otherwise I`m feeling fine. Need to take care of my five blisters this evening. Thumbs up!
 
Noo niin, niinkuin yksi pikkunen tassa vaiheessa sanoisi. Hyvat younet takana. Kunnon hiekkamyrsky yolla ja aamulla kun herasin tuntui silta kun olisi ollut puoli Saharaa makuupussissani.
Ensimmainen patka siis takana ja pakko tunnustaa etta rankkaa oli. 37km pitka. Aamu meni hyvin koska ulkona oli kivan viilea. Puolen paivan kohdalla tuli tosi rankka kuumuus. Viimeiset 10km oli kylla pelkkaa tuskaa. Mutta hymyilin kylla:). Periaatteessa ei mitaan ongelmia muuta kuin rakkuloita. Vatsa toimi hyvin, ei turvotusta eika pahoinvointia. 7,5 litraa vetta kurkusta alas eika kertaakaan kusella. Se varmaan kertoo aika paljon. Ja huomaan nytkin etta taas pitaisi juoda. Ja heti taman tarinan jalkeen minua odottaa pieni jalkakylpy ja jalkojen pesu. Rakkulat pitaa saada kuntoon etta aamulla taas jaksaa hyvin. Huomenna pitaa menna hieman eri strategialla. Aamulla hyva vauhti paalle ja sitten pitka lounas tauko keskella paivaa. Ei tassa siis mitaan hataa viela mutta pitaa katsoa paiva kerrallaan.
Yritan ajatella etta kavelen Turusta Kristiinaan joten olen nyt varmaan hieman Maskun ohi. Eli ei kannata mitaan hurraahuutoja viela suorittaa:). huomisen aikana sitten paasen Raumalle asti jos se sitten uutta iloa talle tallaajalle tuo. Tai sitten se antaa hieman vauhtia etta paasee nopeasti pois:). Ei tama ilman huumoria onnistuisi:)
 
Paras hetki: lahto ja maaliintulo.
Huonoin hetki: en meinannut saada sormuksia pois koska sormet olivat niin turvonneet. Mutta se on nyt ensimmainen kerta kun sormukset ovat tuottaneet hieman hankaluuksia:)
Noloin hetki: Syljin vastatuleen ja sitten takana tuleva Korealainen herrasmies sa hieman suomalaista nestetta paalleen. No, tarjosin suku lakun niin kaikki kuitattiin sitten silla.
 
Ei muuta kun lippu korkealla ja eteenpain. Meno on aika tylsaa kun ei muuta ole kun hiekkaa ymparilla.
 
Tasta jatkan sitten huomenna.
 
Kiitos kulta viimeisista sanoista puhelimessa. Ne toistuvat monesti paivassa paassani.
 
Micke

Hi all,

here you can read my feelings after each stage during the Sahara race. I would say that the preparations for the race have gone ok and to be honest, I really wait to get to the starting line on Sunday. Now it's time to relax and have a few nights of good sleep.
At this stage, I have to send my great thanks to the AirBaltic for supporting me with the flight tickets and also Karhu for supporting me with the running shoes.

Sahara desert, here I come!

Moi,
eli tästä voitte lukea millä fiiliksillä menen keskellä isoa hiekkalaatikkoa. Valmistelut ovat menneet hyvin ja odotan innolla että pääsen lähtöpaikalle. Viimeiset tankkaukset päällä ja perjantaina lähtee lentokone kohti Kairoa.
Tulen siis päivittäin kirjoittamaan miten juoksu etenee!

Pitäkää peukkuja!

There’s not much time left and in exactly two weeks I’m standing at the starting line for the Sahara race 2010. When I look back, it feels that I have too few kilometers behind me. I’ve run like 500km during the last six months. Is that too little? And now I’m going to run half of that during one week. It feels kind of crazy but I’m not travelling there to give up. I hope to see good spirit and get motivation from other runners and the extra energy from them hopefully take me all the way to the finish line.

During this weekend, I have bought the remaining mandatory equipment. I still need to buy some stuff from the pharmacy for pain relief but otherwise I’m ready. I need to weigh my backpack later this week.  The aim is to have like 7kg + the water provided by the organizer. In all, hopefully less than 10kg.

During September, I have tried to mimic the Sahara conditions by spending lots of time in the sauna. Saunabathing hopefully gives me better resistance to the heat in the desert. However, I have tried to only relax and enjoy the warmth and not to do any exercise. But, contrary to “normal” sauna visits, I’ve skipped the beer :).

Two weeks to go…still not nervous

Only three weeks to go... Actually I haven't had time to think about the race itself yet. The work load has been huge all this year but luckily there has been time for some training also. At the moment I'm collecting all the stuff that I'm going to carry during the race. Try to pack as light as possible and skip all the luxurious stuff. I've noticed that it's significantly more difficult to run with a backpack. So that's why I have carried the backpack with me during my training runs. And luckily the summer in Finland was very hot this year and I got at least some feeling about running in 30C. The Finnish sauna has also worked as a good training alternative when you want to get used to the heat. Try to practice being an active blogger...first time folks... Next comments after a few weeks;)